Sabine Taskinen Sillan rakentaminen alkoi, kun sain mummin pojat syliini

Heräsin tässä keväisenä aamuna. Kuinka ollakaan aamuyö oli tuonut vierelleni ukin. Heräsin siis tuoreen ukin vierestä ja minusta tuli hetkessä puolimummo. Kuukautta myöhemmin ukin ja mummin nimikkeet vain vahvistuivat kun perheemme lisääntyi toisella pikkuisella.

Voi pojat, sanon minä! Vasta olin nimikkeellä äiti ja nyt yhtäkkiä mummi.

Makustelen nimeä ja ihme kyllä se tuntuu hyvälle. Alan miettimään mummin tehtäviä ja eikös ne olekin syli, lohtu ja luottamus, rakkaus, vahva silta pienen ja minun välillä. Ja sen sillan rakentaminen alkoi siitä päivästä, kun sain pieniä poikia syliini.

Katselemme toisiamme sylissäni, kuljetaan talossa ja esittelen kukkani, lamput ja taulut. Tervetuloa meille!

Ystäväni sai mummin tehtävän pari vuotta sitten ja muistan, kuinka vaatekaupassa hän suuntasi suoraan ostamaan pienen vauvan vaatteita ja minua nauratti, että jo on ajat muuttuneet ja jatkoin yksin aikuisten puolella.

Nyt huomaan, että silmäni etsivät vauvoihin liittyviä asioita ja hipaisen potkupukuja, pieniä hattuja, tossuja, sukkia. Tässä sitä ollaan.

Katselemme toisiamme, kuljetaan talossa ja esittelen kukkani, lamput ja taulut. Tervetuloa meille!

No, nyt sitten tiedän miten syntyy mummonlihapullat ja mummonmehu. Ei tarvita kuin pieni uusi perheenjäsen ja ruuat saavat uudet etuliitteet.

Ja varmasti makukerroinkin tuplaantuu. Ei ihme, että markkinamiehet ovat ottaneet mummo sanan käyttöön kuvatessaan ruuan herkullisuutta.

Mutta tuo se mummina olo muutakin mieleeni. Päällimmäisenä ajankulu. Vastahan olimme nuoria, lapset pieniä ja elämä täynnä touhua, tulemista, menemistä, huolehtimista, aisteluja ja kohta jo olimme hyvästelemässä pesästä lentäviä.

Silloin kyllä tuntui, että en jaksaisi olla mummina, jos sellainen tieto tulisi. Tuntui hyvälle olla taas kahden mieheni kanssa.

Mutta nyt on huilattu ja mummi on iskussa. Vai onko? Kolmen lapsen kokemus taustalla vaihdan vaippaa kädet täristen ja vaipan oikeaa suuntaa ihmetellen.

Pelkään, että en huomaa kaikkea tärkeää. Mitenkä nämä nepparitkin on ommeltu tähän potkupukuun niin oudosti? Mielessäni on helpottava tieto, että tämän lapsipaketin voi palauttaa osoitteeseen isä ja äiti. Ne on niitä mukavia mummietuja.

Mietin omia mummojani. Kummallakin oli ollut omat haasteensa elämässään ja silti he jaksoivat olla meille lapsenlapsille kärsivällisiä ja rakastavia sekä heillä oli aina syli valmiina ottamaan meidät vastaan. Myös silloin kun oli tehty kolttosia ja niitähän aina pikkuisen piti tehdä varsinkin kun tiesi, ettei mummo hirveästi suutu.

Sellainen mummo minäkin tahtoisin olla. Näillä mummoilla on paikka sydämessäni.

Näin virallisena mummina on ollut ilo seurata näitä nuoria isiä, jotka ottavat tosissaan osaa pikkuisen hoitoon ja huolenpitoon, tasavertaisina äidin kanssa. Se antaa voimaa koko perheelle!

Ja me isovanhempina olemme taustalla tukemassa heitä tarvittaessa. On jännittävää seurata, millaisia pikkumiehiä meille kasvaa, tuleeko heistä meille kavereita ja touhutaanko yhdessä kaikkea mukavaa.

Luetaan kirjoja ainakin… siis jos mummi pysyy hereillä.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat