Joroisten sotaveteraaniyhdistys perustettiin vuonna 1966. Aloitteen perustamisesta teki ja aktiivisena toimijana perustamisvaiheessa oli rovasti Antti J. Rantamaa. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 1960-luvun lopulla lähes 350. Kaikki jäsenet olivat sodankäyneitä miehiä. Myöhemmin perustettiin naisjaosto.
Yhdistys toimi veteraanien edunvalvojana pyrkien parantamaan jäsenten asuinoloja ja sosiaalista huoltoa. Talkootyötä tehtiin tarvitseville. Vertaistuki auttoi selviämään arjessa.
Ensimmäinen puheenjohtaja oli Matti Pöntinen. Muut edeltäjäni olivat Arvo Paukkunen, Väinö Janatuinen ja Raimo Paajanen.
Veteraaniväestö harvenee nopeasti. Viimeinen joroislainen veteraani siunattiin haudan lepoon tämän vuoden tammikuussa.
Liiton sääntöjen mukaan yhdistys on lakkautettava, kun veteraaneja ei enää ole. Kuluva vuosi on Joroisten yhdistyksen viimeinen toimintavuosi ja se lakkautetaan.
Yhdistyksestä ja sen toiminnasta on laadittu kaksikin historiikkia, joita voi lainata kirjastosta.
Jokainen sotiemme veteraani on kantanut huolta jälkeenjäävän puolison toimeentulosta. Meidän kunnia-asiamme on veteraanien leskien auttaminen ja tukeminen. Heitä on Joroisissa vielä 12 naista.
Kuinka suomalaisten olisi käynyt, jos veteraanit eivät olisi onnistuneet torjumaan hyökkäyksiä talvisodassa ja jatkosodassa?
Olemme hakeneet säätiöiltä ja kunnalta avustuksia. Käytämme ne ja kaikki yhdistykseltämme säästyvät varat leskille annettaviin palveluseteleihin.
Niitä lesket voivat käyttää lääkkeiden ostoon, optikkopalveluihin, fysioterapiaan, siivouspalveluihin ja vaikkapa jalkahoitoon ja hierontaan. Leskistä suurin osa asuu yksin kotonaan.
Ensi keskiviikkona 27.4.2022 vietetään Kansallista veteraanipäivää. Päivän keskeisenä tavoitteena on veteraanien perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle.
Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi aikanaan, että kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten. Koululaitoksen tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsemme tuntevat maamme menneisyyden ja osaavat osaltaan toimia niin, että historia ei toista itseään.
Sen vuoksi iloitsen siitä, että koulu osallistuu Kansallisen veteraanipäivän viettoon ensi keskiviikkona ja välittää veteraanien perinnettä oppilaille. Se on välttämätöntä, jotta he osaisivat rakentaa omaa ja omien lastensa tulevaisuutta.
Yhdistyksemme hankki sankarivainajien muistotaulun koululle vuona 2006. Lukiolaiset ja yläluokkien oppilaat kulkevat sen ohi joka päivä.
Koulun on huolehdittava siitä, että oppilaat tietävät, mitä taulun 214 nimen taakse kätkeytyy. Heidän tulee tietää myös niiden maiden lähihistoria, jotka viime sodissa miehitettiin.
Kuinka suomalaisten olisi käynyt, jos veteraanit eivät oli onnistuneet torjumaan hyökkäyksiä talvisodassa 1940 ja jatkosodassa kesällä 1944?
Yli 20 000 puolalaista upseeria ja sivistyneistöön kuuluvaa teloitettiin Katynissä vuonna 1940. Baltian maiden kansalaisia karkotettiin Siperiaan kymmeniä tuhansia.
Historioitsija Teemu Keskisarja pitää todennäköisenä sitä, että jotain vastaavaa, todella pahaa olisi tapahtunut Suomessakin, jos maa olisi valloitettu.
Olemme veteraaneille kiitollisia niin paljosta, että emme ehkä pysty sitä täysin käsittämäänkään. Kunnia näille maamme puolustajille!
Toivokaamme hartaasti, ettei lastemme ja lastenlastemme tarvitse sotien vuoksi perustaa veteraaniyhdistyksiä Suomeen.
Kirjoittaja on Joroisten Sotaveteraanit ry:n viimeinen puheenjohtaja.