Kasino sai katon viime kesänä ja nyt jatkuu remontti ulkomaalauksella ja sisätilojen kunnostamisella.
Kirkonkylän harvoista yli satavuotiaista rakennuksista edes joistakin pidetään huolta.
Ydinkeskustassa on jäljellä kirkko ja Yläpappila, Kuusikko ja Pohjoistalo sekä joitakin vanhoja puuomakotitaloja.
Talotohtori, arkkitehti Panu Kaila vieraili 1980–90 luvuilla kansalaisopiston kutsumana Joroisissa. Hän ihmetteli, että ovatkohan suomalaiset ymmärtäneet väärin peruskorjauksen. Ei kaikkea pidä purkaa katosta lattiaan vaan korjata se mikä on mennyt rikki.
Panu Kailan mukaan jokainen yli satavuotias rakennus tulisi suojella ja säilyttää. Kulttuurimme on niin nuorta ja olemme aivan liian innoissamme tuhonneet 1960-luvulta lähtien kirkonkyliemme perinteistä ilmettä ns. kehityksen nimissä.
Uusi on ollut hienoa, ja siksipä jokaisesta kirkonkylästä löytyy samat marketit ja hallit. Kerran purettu on ikuisesti menetetty, niin kuin Kisahovi.
Ei tunnu kestävältä perusteelta, että suojeltua rakennusta ei ole vara korjata tai pitää yllä. Pitäisi löytyä mesenaatteja ja sponsoreita. Eikö juuri kunnan tehtävä ole pitää yllä ja arvostaa omaa kulttuuriperintöämme.
Eivätkö Kasinolla toimivat ryhmät edusta vapaaehtoistoimijoita ja siten tee tärkeää kunnan toimintaa tukevaa työtä (mm. AA-toiminta, Musiikkiyhdistys, Lasten Käsityökoulu)?
Vaalikoneen kysymys on ehkä myöhässä Kasinon korjauksen osalta, mutta ei merkityksetön. Se kertoo päättäjiksi aikovien suhtautumisesta kunnan tehtäviin ja etenkin kulttuuriin, jota rakennettu ympäristö edustaa.
vanhan talon asukas