Näillä leveysasteilla päivä on lyhimmillään noin 5, pisimmillään noin 20 tuntia. Maaliskuun puolivälin jälkeen päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Valoa kohti ollaan menossa.
Päivä siis pitenee. Vuoden kiertoa täällä Huutokosken rauhassa on kiehtovaa seurata.
Lumitöitä näkee tehdä ilman otsalamppua kauemmin. Vaikka yöllä elohopea laskisikin lämpömittarissa reilusti, päivällä sen säteet lämmittävät jo kummasti takin selkämystä.
Lintujen talviruokinnan tarve alkaa pikkuhiljaa kevenemään. Pian kattojen lumikuormat lähtevät hupenemaan.
Riippusillan lankut paljastuvat lumen alta ja joki kuljettaa irtoavia jäälauttoja sillan alitse kohti Huutokosken kuohuja. Katoille asennetut aurinkopaneelit alkavat pienentämään sähkölaskua.
Kevään ensimmäiset muuttolinnut saapunevat parin viikon päästä. Pihapuihin laitetut pöntöt on syytä puhdistaa edellisen vuoden jäljiltä.
Muutoinkin on huolehdittava, että uuden sukupolven maailmaan saattamiselle on riittävät ja turvalliset olosuhteet. Eikä aikaakaan, kun saamme seurata pienokaisten lähtöä avaraan maailmaan onneaan etsimään. Monet niistä palaavat seuraavina kesinä kotipesän seutuville käytyään tutustumassa maailman menoon.
Elämän alkutaipale on tärkeä ja herkkä vaihe. Toivottavasti myös me ihmiset – täälläkin – ymmärrämme luoda omalle jälkikasvullemme parhaat mahdolliset edellytykset elämän taipaleelle. Mallikkaasti hoidettujen varhaiskasvatuksen, perus- ja lukio-opetuksen sekä liikuntaharrastusmahdollisuuksien lisäksi pitää nykyistä paremmin huomioida myös kulttuuri- ja taideharrastuksia janoavat.
Puhuttaessa kustannustehokkaasti tuotetuista palveluista aikaperspektiivi on usein auttamattoman lyhyt. Yritysmaailman kvartaalit tai kunnan vuosittaiset talousarviot eivät anna oikeaa kuvaa mitä mikäkin aikuisten oikeasti maksaa. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä työ sosiaali- ja terveyspalveluissa tai riittävät erityisopettajaresurssit varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin tarkasteltaessa asioita pidemmällä, viidentoista – kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä.
Moni lienee kuullut lausahduksen: ”Kannattaisi nähdä nokkaansa pitemmälle.” Ainakin minulle useampikin itseäni viisaampi – monasti vanhempi - on näin sanonut. Erilaisten asioiden, ihmisten ja ilmiöiden syvällisempään ymmärtämiseen tarvitaan perspektiiviä.
Sitä saa, kun lähtee rohkeasti tutuista ympyröistä ja omalta mukavuusalueelta oppimaan uutta ja tutustumaan uusiin kulttuureihin ja tapoihin. Vaikkei tiedäkään mitä elämä tuo tullessaan, palkintona on kuitenkin aina syvemmän ja perustellun näkemyksen syntymisen mahdollistavia kokemuksia. Nämä ovat elämän viisauden ja sydämen sivistyksen rakennuspalikoita.
Vaikka taas yhdet vaalit lähestyvät, on muutakin elämää. Kevät ei ihan vielä ole täällä, vielä pakkanen paukkuu ja illat tummenevat.
Ota kirja käteen ja lue. Jos perheessäsi on lapsia, lukekaa kimpassa.
Yhdessä viettämänne aika tuntuu hyvältä ja on arvokasta. Samalla tulette taistelleeksi lukutaidon heikkenemistä vastaan.
Ja nauttikaa valon lisääntymisestä ja vuoden kierron ihanuuksista!
Kirjoittaja on teatteriammattilainen ja kunnanvaltuutettu (sd.).