Moni varmasti muistaa tämän klassikkokysymyksen. Kyseisellä tekstillä varustetut julisteet ja tarrat olivat tuttu näky erityisesti entisaikojen puhelinpylväissä. Nykyään kysymykseen törmää harvemmin.
Asia kääntyi monen mielessä vitsiksi, mutta todellisuudessa kyse oli herätyshuudosta. Sellaiselle olisi tarvetta tänäkin päivänä. Enkä nyt tarkoita evankeliumin asiaa, vaan sitä, miten ihmiset saadaan yhä enemmän kiinnostumaan kotiseurakunnasta ja sen toiminnasta.
Kirkon suosio on ikävä kyllä laskenut Suomessa jo vuosia. Jos suunta halutaan kääntää, on uskallettava uudistua ja elettävä ajassa. Tarvitaan herätyshuutoa.
Marraskuussa evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenet pääsevät äänestämään seurakuntavaaleissa. Vaaleilla valittavat luottamushenkilöt päättävät muun muassa seurakunnan taloudesta ja toiminnasta eli viime kädessä esimerkiksi siitä, millaisia kerhoja pidetään ja keitä autetaan. Marraskuun vaaleilla on siis iso merkitys.
Demokratian kannalta olen iloinen, että Joroinen kuitenkin vältti sopuvaalit.
Muista vaaleista poiketen äänestysikäraja on 16 vuotta. Tämä on ehdottoman hyvä asia. Mitä varhaisemmin nuoret saadaan käyttämään äänioikeuttaan, sitä todennäköisemmin he äänestävät myös aikuisina.
Tässä meillä ehdokkailla on kova savotta. Urakkaa riittää siinäkin, miten kansalaiset ylipäätään innostetaan vaaliuurnille. Seurakuntavaaleissa äänestysprosentit ovat jääneet luvattoman heikoiksi. Esimerkiksi neljä vuotta sitten koko maassa äänioikeuttaan käytti vain hieman yli 14 prosenttia. Joroisissa äänestysprosentti kohosi sentään lähes 24:ään. Toivottavasti joroislaiset äänestävät tulevissa vaaleissa tätäkin aktiivisemmin.
Pähkäiltävää on piisannut myös valitsijayhdistyksillä, jotka asettavat ehdokkaat vaaleihin. Luottamustehtävä vaikuttaa kiinnostavan aiempaa harvempia, ja ehdokasmäärät ovatkin vähentyneet ympäri Suomea. Näin kävi myös Joroisissa. Demokratian kannalta olen iloinen, että Joroinen kuitenkin vältti sopuvaalit. Yhtä hyvin ei käynyt esimerkiksi naapurikunnassa Juvalla.
Joroisissa oli vuoden 2018 seurakuntavaaleissa peräti 33 ehdokasta, kun nyt meitä on 19. Määrä ei tietenkään ole laadun tae. Esimerkiksi Kirkonväen demareilla on kuusi hyvää ehdokasta.
Minun kirkossani on kynnys matalalla, seinät leveällä ja katto korkealla. Kirkkovaltuutettuna haluaisin ponnistella sen eteen, että seurakunnan tekemä työ tulisi entistä lähemmäksi ihmisten arkea. Haluaisin myös tuoda kirkollista päätöksentekoa tutuksi sekä muutenkin lisätä tietoisuutta seurakunnan toiminnasta.
Vaikka olen vaaleissa uusi kasvo, vuosikausien työ mediassa takaa sen, että tiedän päätöksenteosta yhtä ja toista. Uskon, että se antaa hyvät eväät mahdollisen luottamustoimen menestyksekkääseen hoitamiseen.
Lupaan tarjota ”nuorta” energiaa, tuoretta näkökulmaa ja uusia ajatuksia. Toiveeni on, ettei kenenkään tarvitse kulkea yksin.
Seurakuntavaalit tulevat, olethan valmis?
Kirjoittaja on Kirkonväen demareiden seurakuntavaaliehdokas.