Kaikki uusi pelottaa aina – ainakin vähän. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Pelkoon liittyvä itsesuojeluvaisto on auttanut ihmistä lajina pysymään hengissä.
Yhtä lailla uuteen pitää suhtautua terveellä uteliaisuudella ja rohkeudella. Ne ovat ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet ihmistä kehittymään.
Historian tunteminen on tärkeää – taustat, syyt ja ratkaisut, jotka ovat johtaneet nykyisyyteen. Tulevaisuuteen tähytessämme kuitenkin joudumme, saamme, ja meidän pitää ajatella rohkeasti uudella tavalla.
Joku viisas on määritellyt tyhmyyden: ”Tehdä sama asia aina uudelleen ja odottaa erilaista lopputulosta.”
Meidän on siis uskaltauduttava uuden – tuntemattoman – kynnykselle. Riskit pitää tietenkin tunnistaa, mutta niiden olemassaolo ei saa estää meitä yrittämästä uutta, jotain mitä emme ole aiemmin tulleet kokeilleeksi. ’
Joku viisas on määritellyt tyhmyyden: ”Tehdä sama asia aina uudelleen ja odottaa erilaista lopputulosta.”
Olisi kadehdittava taito osata katsoa itseään ja tekemisiään ulkopuolisen silmin, objektiivisesti. Uskon, että silloin ajattelusta tulisi helpommin luovaa ja omaperäistä.
Kunnat ovat Suomessa uuden kynnyksellä. Kun vuoden 2023 alussa niiltä siirtyy pois iso joukko sote-toimintaan liittyviä vastuita, on mietittävä mihin satsata tulevaisuudessa. Mitkä ovat asioita, jotka yhtäältä pitäisivät huolta olemassa olevista palveluista ja kuntalaisista ja toisaalta mitkä asiat houkuttelisivat kuntaan uusia asukkaita.
Joroisten kehittämishankkeet: aurinkovoimaan satsaaminen ja 5-tien-Kotkatharjun-sataman alueen kehittäminen ovat tervetulleita asioita.
Kun vielä tänä syksynä julkaistavassa kuntastrategiassa näkyisi kulttuuri, sen vaaliminen ja kehittäminen, voisin rehellisesti sanoa suhtautuvani tulevaisuuteen myönteisellä odotuksella.
Henkilökohtaisestikin olen uuden kynnyksellä. Vuodenvaihteessa päättyy pestini Varkauden Teatterin johtajana. Minulla ei ole tässä vaiheessa tietoa, mitä sen jälkeen alan tekemään.
Tiedän toki mikä olisi tarkoituksenani: ensin vain olla, sitten jossain vaiheessa alkaa ajattelemaan jotain ja sen jälkeen jossain vaiheessa tekemään jotain. Mitä ja milloin – en tiedä.
Yritän toppuutella itseäni, etten kiirehtisi asian suhteen. Akkujen latautumiseen tarvitaan aikaa. Kun henkinen pesusieni on läpimärkä, se painaa paljon ja se kastelee kaiken – ja siihen tulee vielä helposti ummehtunut tuoksu. Minun pitää malttaa antaa oman pesusieneni kuivua, jotta se olisi entistä ehompana tulevaa käyttöä varten.
Tulevaisuuteen liittyy toki monia arveluttavia ja pelottaviakin asioita, joita pohtiessani olen välillä tuntenut harhailevani suuressa pimeässä labyrintissa. Läheiseni ovat kuitenkin tukeneet ja kannustaneet minua: elämä kyllä kantaa.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kiitos heille. Siksi uskallan luottavaisin mielin seisoa uuden kynnyksellä: mitä elämällä mahtaakaan olla tarjottavana?
ps. Minulta on kyselty, miten keväällä suunnittelemani melontareissu sujui. Kiitos kysymästä oikein hyvin. Kajakki meni nurin vain kerran Suihkolanjoen kuohuissa.
Kirjoittaja on Varkauden Teatterin johtaja ja joroislainen valtuutettu (sd.).