Anu Ylitolonen Höyhenenkeveitä hetkiä – sellaisia, joista ei synny painolastia vaan toivoa
Istuin eräänä päivänä aurinkotuolissa ja katselin kaikessa rauhassa edessäni aukeavaa kesämaisemaa. Suomalainen luonto, sen puut ja kasvit, sininen taivas, lintujen laulu. Tuossa hetkessä lähes kaikki tuntui olevan kohdallaan. Sitten huomioni kiinnittyi jostain leijailevaan valkoiseen höyheneen.
Kirjautuneille
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.