Joulutervehdys Jari Jolkkonen | Kiitollisuudella on valtava voima

Luukkaan jouluevankeliumin mietiskelyssä keskitytään usein sen alkuun ja keskikohtaan. Mutta myös lopussa on painavaa asiaa: ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet.”

Kiitollisuus on tärkeä, mutta usein varjoon jäävä arjen asenne. Psykologi Robert Emmons, kiitollisuuden kärkitutkija maailmassa, katsoo kiitollisuuden edellyttävän ainakin kaksi asiaa. Ensiksi tunnistan, että jollakin toisella tai toisilla on hyvä tahto minua kohtaan. Näen maailman pohjimmiltaan hyvänä paikkana. Ihmisen, joka näkee maailmassa pelkkää surkeutta, sortoa ja pahuutta, on ehkä mahdotonta kokea kiitollisuutta.

Toiseksi kiitollisuus edellyttää sen tunnistamista, että saan jotakin hyvää lahjaksi. Ei omiin oikeuksieni tai ominaisuuksieni perusteella, vaan ilmaiseksi. Ylpeän ja ylimielisen on vaikea olla kiitollinen.

Nämä taustat näkyvät myös sanoissa. Antiikin kreikassa ”kiittäminen” (ευχαριστώ) tulee ”hyvää” ja ”armoa” tarkoittavien sanojen yhdistelmästä. Englannin gratitude pohjautuu latinan ”armoa” (gratia) ja ”ilmaista” (gratis) tarkoittaviin sanoihin.

Kiitollisuudella on valtava voima. Siihen liittyy suuri määrä muita myönteisiä tunteita, kuten iloa, rakkautta, luottamusta toisiin ja toivoa tulevaisuuteen. Se suojelee kateuden ja katkeruuden kaltaisilta paheilta. Siksi se tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kiitollisuus ei silti ole pinnallista onnellisuuslogiaa, sillä ihminen voi kokea kiitollisuutta myös vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.

Ihminen voi kokea kiitollisuutta myös vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.

Tämä kaikki selittää, miksi kiitollisuus on niin kotonaan kristillisessä uskossa ja elämässä. Aamurukouksessa kiitämme uudesta päivästä ja sen mahdollisuuksista. Ruokarukouksessa ravinnosta ja ystävyydestä. Iltarukouksessa menneestä päivästä ja varjeluksesta.

Ja pyhänä kokoonnumme viettämään eukaristiaa, kiitosateriaa.

Pohjimmiltaan kiitollisuus perustuu siihen, että on olemassa Jumala, joka on meitä kohtaan hyvä ja armollinen. Jouluna hän paljastaa rakkautensa syntymällä ihmiseksi Kristus-lapsessa ja vetämällä meitä takaisin pelastavaan yhteyteensä.

Siksi me juhlimme joulua. Siksi me laulamme lauluja. Siksi me jaamme lahjoja.

Jumalan hyvyyden kohtaaminen synnyttää kiitollisuutta ja johtaa muutokseen. Toivon, että joulun lahja ilahduttaisi sinua ja auttaisi näkemään Jumalan hyvänä. Johtaisi rakastamaan toisia ja rakentamaan sovintoa. Rohkaisi luottamaan elämään ja tulevaisuuteen.

Niin että joulun jälkeen voisit olla kuin paimenet: palata arkeen ”kiittäen ja ylistäen” Jumalaa siitä, mitä olet nähnyt ja kuullut.

Valoisaa joulua toivottaen,

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa.