Vaalipostia Sari Järn | Päättäjiksi muitakin kuin lääkäreitä ja hoitajia

Aluevaalit ovat elämäsi tärkeimmät vaalit. Voi kuulostaa liioittelulta, mutta väitteessäni piilee totuuden siemen. Elämme historiallisen muutoksen kynnyksellä.

Tammikuun aluevaaleissa valitaan ihmiset, jotka päättävät Pohjois-Savon hyvinvointialueella sairaaloista, terveyskeskuksista, neuvoloista, vanhusten palveluista, hammashoidosta, palokunnista ja sairaankuljetuksista. Kyse on kaikkia koskevista arjen asioista.

Joroisten ja Varkauden demarien vaalityö käynnistyi toden teolla viime viikonloppuna. Sekä Joroisten että Varkauden tilaisuuksissa ihmisillä oli aito huoli siitä, miten saamme alueen äänen kuuluviin. Osalla ilmeni tappiomielialaa, vaikka ensimmäistäkään ääntä ei ole vielä annettu. On selvää, että tulevissa vaaleissa jokaisen äänellä on erityinen merkitys.

Vaalien tulos ratkaisee, millaisella arvopohjalla sote- ja pelastustoimen palveluja jatkossa tuotetaan. Siirtymäaika toki turvaa nykyiset palvelut muutamaksi vuodeksi, mutta entä sen jälkeen? Tulevat aluevaltuutetut ratkaisevat, miten nykyisen Varkauden ja Joroisten yhteistoiminta-alueen lopulta käy. Tässä naapuruksilla on selkeä yhteispelin paikka.

Kuten Warkauden Lehti pääkirjoituksessaan (WL 11.12.2021) ennakoi, taisteluja pienten paikkakuntien terveyspalveluista on edessä. Edunvalvontaa tarvitaan.

Joroisten päätös vaihtaa maakuntaa on ollut hyvä ja toivottu asia, mutta poliittinen elämä uudella alueella tuntuu vielä hakevan uomiaan. Tämä on yksi syy, miksi meistä jokaisen tulisi aktivoitua näissä vaaleissa. Samalla teemme itseämme näkyväksi Pohjois-Savossa.

Asiantuntemus nousee tärkeimmäksi ansioksi, kun suomalaiset valitsevat ehdokastaan aluevaaleissa. Tämä käy ilmi Uutissuomalaisen joulukuun alussa tekemästä kyselystä, jonka mukaan lähes 40 prosenttia pitää ehdokkaan hyvää asiantuntemusta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen asioissa tärkeimpänä valintaperusteena.

Tämä on ehdottomasti hyvä uutinen. Itse oudoksun yleistä ajattelutapaa, että aluevaltuustoon pitäisi valita vain lääkäreitä tai hoitajia ja jokunen palopelastaja. Jos kuntapolitiikassa päättäjät valittaisiin samoin kriteerein, päätöksenteko olisi mahdotonta jääviyksien vuoksi. Jostakin syystä nyt on haluttu nostaa esille ehdokkaita, jotka pahimmassa tapauksessa päättäisivät oman alansa tai jopa oman työpaikkansa asioista.

Asiantuntijuutta on monenlaista. Hyvinvointialueiden rakentamiseen tarvitaan laaja-alaista osaamista. Yksi tärkeä osa-alue on ymmärrys digitaalisuudesta ja digitaalisista palveluista.

Itse olen nähnyt arkisto- ja kirjastoalan digitaalisuuden huiman kehityksen 20 vuoden ajalta. Uskon, että tästä osaamisesta olisi suurta hyötyä, kun uusia sote-palveluja kehitetään perinteisten rinnalle.

Digitaalisten palvelujen ei tarvitse eikä niiden pidäkään korvata kasvokkaista kohtaamista. Toimivat lähipalvelut ovat tulevaisuudessakin kaiken perusta. Hoitoa on saatava silloin, kun tarve on. Oikea-aikainen avun saanti on tärkeää, olipa sitten kyse murtuneesta nilkasta tai mielestä.

Hyvinvointialueen päättäjillä pitää olla käsitys siitä, miten ja millaisella hinnalla erilaisia palveluja kehitetään. Esimerkiksi kariutuneisiin tietojärjestelmähankkeisiin on viime vuosina tuhlattu miljoonia, lähinnä siksi, että päättäjillä ei ole ollut tarvittavaa asiantuntijuutta tehdä oikeansuuntaisia ratkaisuja. Hyvä huono esimerkki tästä on Aster-potilastietojärjestelmähanke, jossa myös Etelä-Savon Essote oli mukana. Pelkkään suunnitteluun paloi neljältä sairaanhoitopiiriltä kymmeniä miljoonia euroja.

Toivottavasti tulevassa aluevaltuustossa on monipuolinen joukko asiantuntijoita eri alueilta. Näin kirurgin, lähihoitajan, sosiaalityöntekijän, koulukuraattorin tai palomiehen, joka on valittu asiantuntijana valtuustoon, ei tarvitse olla kuin oman alansa asiantuntija.

kunnanvaltuuston

puheenjohtaja,

aluevaaliehdokas (sd.),

TKI-asiantuntija,

kirjastonhoitaja, kirjailija