Päivisin aurinko porottaa ja sälekaihtimet on pidettävä visusti kiinni ja tuuletusikkunoitakin voi pitää avoinna vain talon varjoisella puolella. Silti lämpötila sisällä nousee tuskallisen kuumaksi.
Tällaisina päivinä ihan lievästi kadehdin ilmalämpöpumpun omistajia, jotka saavat säädettyä talon lämpötilan mukavan viileäksi.
Yöllä tuuletusikkunat saavat olla auki ja kesän edetessä yön viileys jäähdyttää mukavasti ilmaa myös talon sisällä. Mukavan viileän ilmavirran lisäksi ikkunasta tulee korviini ruisrääkän päättymätön ääntely. Siinä vaiheessa ilmalämpöpumpun omistajat unohtuvat ja ajatukseni siirtyvät aikaan, jolloin laitetta ei oltu vielä edes keksitty.
Mieleeni tulee suuri runoilijaamme Eino Leino, joka teoksensa mukaan kuulee tuossa rääkyvässä linnun äänessä laulua. Häntä hieman kadehdin, sillä minä en osaa siitä äänestä oikein nauttia. Jos katson ikkunasta ulos, niin tähkäpäitä kyllä näkyy.
Tämän lehden ilmestyessä meillä Suomessa on todennäköisesti meneillään 29. peräkkäinen hellepäivä ja ennusteen mukaan ainakin muutama päivä lisää on tulossa. Tällaiset yli 3 viikon helleputket ovat poikkeuksellisia sadan vuoden jaksolla tarkasteltuna, mutta tälle vuosituhannelle tämä on jo viides lajiaan.
Maailma siis selvästi muuttuu ja myös säätilan ääri-ilmiöt lisääntyvät. Onneksi sijaintimme kartalla leikkaa näistä ääri-ilmiöistä pahimmat piikit pois. Kateeksi ei nimittäin käy pätkääkään ihmisiä tuolla rapakakon takana, jossa lämpötila huitelee pitkälti yli 40 asteessa. Se alkaa olla oikeasti vaarallista kenelle tahansa.
Yöllä mukavan viileän ilmavirran lisäksi ikkunasta tulee korviin ruisrääkän päättymätön ääntely.
Säätila on kuitenkin asia, jolle emme mahda mitään. Sen sijaan on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa. Tämän k:lla alkavan pikku pirulaisen kanssa on jotenkin opittu elämään ja rokotuskattavuuden noustessa yhteiskunta alkaa taas avautumaan, kunhan vaan muistetaan toimia vastuullisesti ja käyttää hieman maalaisjärkeä.
Jalkapallohuumassa tämä osalla taas unohtui ja siitä mm. pääkaupunkiseudun elinkeinoelämä joutuu nyt hieman kärsimään, kun rajoitteita ei purettukaan, kuten oli jo suunniteltu. Mutta toivottavasti tilanne rauhoittuu ja kaikki ihmiset pääsevät lähemmäksi normaalia elämää.
Aiemmin puhuttiin, että siihen ei enää palatakaan, mutta THL:n Mika Salmisen uusimpien lausuntojen mukaan entinen normaali saattaakin olla mahdollinen. Nähtäväksi jää.
Lomakauden ollessa kiivaimmillaan maalaisjärki on muistettava pitää mukana myös liikenteessä ja vesillä. Tuntuu pahalta lukea päivä toisensa jälkeen onnettomuuksista, joissa joku menettää läheisensä. Valitettavan usein onnettomuuden aiheuttaa kuitenkin ihmisten oma toiminta ja mielestäni yhtä usein ne olisi vältettävissä pienellä maalaisjärjen käytöllä.
Ei siis anneta helteen, eikä varsinkaan sen helpottamiseksi nautittujen virvokkeiden turruttaa tervettä itsesuojeluvaistoa.
Jotenkin pohdintani tuntuu taas kovin mollivoittoiselta, vaikka nythän on kesä ja kaikilla pitäisi olla hyvä mieli… Niinpä – mielentilaan ja sen positiivisuuteen vaikuttaa juuri se parhaiten tuntemasi ihminen, sinä itse.
Nautitaan siis kaikista ääri-ilmiöistä ja epidemioista huolimatta Suomen kauniista kesästä, kotimaan matkailusta ja pienistä positiivista asioista. Kyllä tuleva syksy korjaa lämpötilaa alaspäin ja uskallan vaikka lyödä vetoa sen puolesta, että ainakaan lokakuussa ei ruislintu enää laula.
Lämmintä loppukesää kaikille!