Nimellä Sabine Taskinen: Kompromissi, luovuttaminen, neuvotteleminen, tuska ja hiki, uupumus ja toivottomuus sekä riemu ja onnistumisen ilo kuvaavat vuosia valtuutettuna

Sabine Taskinen

Katson keittiön ikkunasta lokkiparvea. Linnut seisoskelevat puolikisi kuivuuneella pellolla ikään kuin jotain odottaen. – Aa, nyt tiedän, isäntä on vielä tuvassa. Pelto ei ole vielä tarpeeksi kuiva muokkausta varten. Siis muokkaajaa odotellaan! Madot nousevat kivasti pintaan karhin rikkoessa syksyn kynnöstä.

Vielä menee päiviä kunnes lumet sulavat pellon ja sen ylle kaartuvan metsän reunasta, sitten on aika lähteä toimiin.

Töyhtöhyypät tulivat jo lumen ollessa vielä maassa. Levottomina lensivät takapihan nurmikolle ja hajaantuivat sitten tarkkaan valituille peltolohkoille pesän tekoon. Iltataivas oli täynnä hyypän konserttia ja taivaanvuohen huutelua.

Kevät! Sydän täyttyy kesän odotuksesta sitä mukaa kun linnut saapuvat ja täyttävät pihametsikön lauluillaan. Mustarastas, tervetuloa!

Harava on ihmisen paras keksintö. Sillä on kiva rapsutella talven kuolettamat lehdet ja heinät ja pian piha näyttää siistille ja valmiilta uudelle kasvulle.

Meillä naureskellaan äidille, joka kiertää pihaa metri metriltä, hitaasti, mutta varmasti. Nuorempana haravointi ei ollut ihan numero ykkönen, mutta näin vanhempana olen osannut yhdistää siihen sen kuuluisan mindfulnessin. Ah, niin rentouttavaa.

Samalla tulee tarkistettua pois kivet ja koiran kakat nurmenleikkurin tieltä.

Näin äitienpäivän aattona ei vielä ole varsinaisesti peltotyöt alkaneet, mutta tulevalle viikolle on luvattu hienoja lämpimiä päiviä, joten eiköhän koneet käynnisty ja syksyn sato laitetaan maahan ja toivorikkaana odotetaan kasvulle sopivia kelejä kesän yli, kuten joka vuosi.

Ja kyllä, hyvin peltoon maastoutunut töyhtöhyypän pesä yritetään merkata ja pelastaa ja lokit saavat matonsa.

Tänä vuonna kevät on myös kunnassa ja valtuustossa. Vanhan tilalle kasvaa uutta. Tuuli puhaltaa ja suuri osa vanhoista valtuutetuista luopuu ja uudet toivovat läpipääsyä.

Olen tosi hyvilläni hienoista ehdokkaista läpi linjan. Toivon heille kaikkea hyvää ja pelottomuutta uuden asian edessä.

Tässäkin tapauksessa työ opettaa joten ei hätää jos jännittää, mukana on varmasti myös konkareita jotka sitten ehkä valittuina opastavat uusia tulokkaita.

Tämä on myös se kevät kun itse jään pois valtuutetun työstä. Huhuh, rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä, sanoisin. Eikä kaduta yhtään.

Olen saanut olla tekemisissä haastavien tehtävien ja myöskin ihanien ihmisten kanssa. Aina ei mennyt niin kuin itse ajattelit ja siihen oli tyytyminen.

Kompromissi, luovuttaminen, neuvotteleminen, tuska ja hiki, uupumus ja toivottomuus sekä riemu ja onnistumisen ilo kuvaavat näitä yli kahdeksaa vuotta, jotka sain olla valtuutettuna.

Hyvillä mielin luovutan paikkani uudelle innokkaalle tekijälle.

Kun luopuu jostain, se yleensä tekee tilaa jollekin uudelle.

– Hetkinen, missä se minun harava on?

Hyvää kevättä ja jännittävää vaali-aikaa!

Kommentoi