Tykkäsin tykkäsin aloitti Levyraadin vakiopanelisti Pirkko Liinamaa arvionsa kuulemastaan mieluisasta musiikkikappaleesta. Minäkin tykkäsin tykkäsin kaiman lokakuisesta mielipidekirjoituksesta, jossa hän pohti, mitä on yhteiskuntavastuu. Lähestymiskulmia oli useampia ja niistä riittäisi keskusteltavaa.
Kuluvan vuoden aikana on pääministerimme Sanna Marin peräänkuuluttanut yhteiskuntavastuuta ja monien mielestä osunut harhaan pyrkiessään ohjeistamaan yritysten sekä niiden vastuullisen johdon päätöksentekoa.
Lähtökohtaisesti yritykset ovat kasvuhakuisia ja tätä kautta työtä ja toimeentuloa tarjoavia. Edelleen päätökset yritysten kohdalla osaavat parhaiten ja vastuullisemmin tehdä toimijat itse.
Tunnemme pitkän liudan yhdyssanoja, joiden toisena osana on sana vastuu. Monet noista sanoista viittaavat kovasti seuraamuksiin, joita tulee, ellei vastuuta ole kannettu.
Virkavastuulla toimittaessa puutteet tai virheet voivat aiheuttaa tekijälleen vakaviakin seurauksia.
Omavastuusta meillä kaikilla on kokemuksia ja ne voivat olla vaikkapa vahinkojen omavastuuosuuksien maksua tai maksettavaa osaa lääkkeistä tai lääkärikäynnistä.
Miten oppisimme arvostamaan niitä, jotka kantavat vastuuta?
Oma lukunsa on yhteisvastuu, jossa liikutaan omasta itsestä kumpuavan vastuun ja sosiaalisen paineen aiheuttaman vastuun välimaastossa. Taustalla on vahva vetoomus siitä, että tähän on velvollisuus osallistua.
Kollektiivinen vastuu taas herättää kaikissa jonkinlaisia ajatuksia. Kenties yhdessä tekemistä, vastuun jakoa ja onnistumisia. Surullisen usein kuitenkin sitä, että kukaan ei ota vastuuta, vaan kaikki odottavat, milloin tulee joku muu ja hoitaa homman.
Poliittista vastuuta perättäessä on usein kovat piipussa ja ilman jonkun tai joidenkin eroa tai vaihtamista ei päästä eteenpäin. Kuluneen vuoden aikana poliittisen vastuun kantamisesta ovat osallisiksi päässeet kaksi ministerinä toiminutta puolueen puheenjohtajaa. Ja viime viikonloppuna vaadittiin taas yhden ministerin eroa.
Eipä sitten ole ihme, ettei vastuunottajia löydy, kun seuraukset niin kovin usein ovat itselle raskaita.
Miten oppisimme arvostamaan niitä, jotka kantavat vastuuta?
Entä miten osaisimme toimia vastuun kantajina iloiten ja innolla oman kortemme kekoon kantaen? Se on asennekysymys.
Aivan samoin kuin yrittäjämäinen asenne ja tapa toimia innovatiivisesti, ahkerasti ja pitkäjänteisesti. Yritetään aivan tietoisesti ottaa osamme yhteisestä vastuusta työpaikoilla, kodeissa ja koko yhteiskunnassa.
Kannetaan itse kukin oma yhteiskuntavastuumme ei vain vapaaehtoisesti, vaan aidosti haluten.
Jos ja kun tai kun ja jos juuri Sinua kysytään ehdolle kevään kuntavaaleihin, iloitse ja tartu tilaisuuteen. Tai vielä parempi: ilmoittaudu itse!
Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu (kok.).