Minkälainen ihminen jättää hienosti pakatun matkalaukun kotiin lomalle lähtiessä? Kun lapsi laittaa kuvan kotiin jääneestä laukusta ja kysyy unohtuiko jotain, äiti?
Kestopuheenaihe tuntuu nykyään olevan muistin heikkeneminen. Kun tavataan kaverien kanssa kauhistellaan nimien ja asioiden katoamisia. En siis ole yksin tämän ikävän asian kanssa. Naureskellaan ja lohdutellaan toisiamme.
Kyse tuskin on vakavammasta sairaudesta, ehkä olemme vain aikamme uhreja valtavan tietotulvan ja hektisen elämän takia.
Minun aivoni kyllä ottavat tiedon vastaan, mutta eivät sitten enää anna mitään ulos. Turhauttavaa ja noloakin. Pinnistelet ja ponnistelet ja lupaat kertoa vastauksen, niin, viikon kuluttua.
Vähän arvelen, että syy löytyy osittain myös siitä pienestä laitteesta jota puhelimeksi kutsutaan. Se on aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä kädessä. Se sisältää kaiken sen, minkä ennen saatoit kevyesti muistaa eli pitkät litanjat puhelinnumeroita sekä muuta tärkeää tietoa. Se on syrjäyttänyt kirjat ja hiljaisuuden, keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan.
Kahvipöydässä keskustellaan puhelimien kanssa tai ainakin sieltä löydetään hyviä puheenaiheita. Mutta katsommeko enää toisiamme kahvikupin yli?
Tapasin eräissä juhlissa muistisairaanhoitajan. Kerroin, että olen huolissani muististani. Pälpätystäni kuunnellessaan totesi vain, ettei ole syytä huoleen, mutta jos asia huolettaa voi käydä muistitestissä. En ole muistanut vielä mennä.
Aivoja pitäisi huoltaa sekä huolehtia riittävästä unesta. Jossain vaiheessa elämääni nukuin niin tosi surkeasti ja olin stressaantunut, että se varmasti antoi alkusysäyksen sille, mikä aivojeni tila nyt on. Siis täytyy tyytyä siihen mitä on jäljellä.
Helpotan elämääni ja stressiä, yritän tehdä mieluisia asioita aina välillä rikkoen rutiineja.
Keskityymiskyvyn puute voi olla myös erittäin vaikuttava tekijä huonoon muistiin. Ajatus harhailee juuri kun pitäisi olla siinä hetkessä ja kuunnella tai havainnoida. Sanat valuvat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja mietit toisarvoisia asiota.
No mitä jää mieleen, ei mitään. Sitten jo mietit, että tarvitseeko tässä elämässä ihan kaikkea muistaakaan, ei varmaankaan, mutta sen ajatuksen taakse on liian helppo mennä.
Siis ovatko aivoni vain laiskat?
Muistisairaus on joillekin totisinta totta. Suomessa arvioidaan olevan yli 190 000 muistisairasta ja heistä satatuhatta sairastaa lievää muistisairautta. Muistisairautta pidetäänkin jo kansantautina kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Kuulostaa hurjalle.
Tuskin omalla eikä monen muunkaan kohdalla kyse ole sairaudesta vaan pelkästään ylikuormittumisesta. Pieni huoli ja pelko muistin heikkenemisestä on kuitenkin silloin tällöin mielessä.
Niin, kuka jättää matkalaukun kotiin lomalle lähtiessä? Ehkä sen jonka pitäisi vähän useammin lähteä lomalle, aivojen kanssa.