Aiemmin oli Suomessa lukuisia paperitehtaita, kunnes ei enää ollutkaan – ainakaan monta ja kokoajan vähenee, toistaiseksi viimeisimpänä suljettavien listalla on Kaipola. Aiempien tehtaan lopetusten jälkeen ruvettiin tuottamaan pääasiassa sellua, tuota muun muassa paperin raaka-aineena käytettävää kuitumassaa maailman markkinoille, kun se meni kaupaksi kuten kartonkikin muiden puumassatuotteiden osuuden hiipuessa pienemmäksi.
Samoin on myös sahateollisuuden kohdalla, vientiin on mennyt ja menee yhä pääasiassa pelkästään sahattua puutavaraa sen pitemmälle jalostamatta.
Tälläkin jalostusasteella on saavutettu noin 20 prosentin osuus Suomen vientituloista, hyvä niin. Miksi tyytyä tähän, kun olisi mahdollisuus saada enemmänkin vientituloja ulkomailta ja samalla teollisia työpaikkoja lisää myös haja-asutusalueen tehdaspaikkakunnille hyödyntämällä puuraaka-aineemme moninaisemmin erilaisiksi tuotteiksi jalostaen?
Näin myös raaka-aine saataisiin hyödynnettyä paljon nykyistä paremmin aineena eikä polttoon menevänä energiana.
Nykyisiä puumassatehtaita nimitetäänkin jo lupaavasti biotuotetehtaiksi, mutta sahat ja höyläämöt ovat kai pääosin edelleenkin niin nimityksiltään kuin tuotteiltaankin vain niitä. Lisäksi löytyy vielä vaneri- ja liimapuulevyteollisuutta, sekä kuumakäsiteltyä ja kyllästettyä puutavaraa tuottavia laitoksia, ja siinäpä ne taitaa sitten pääpiirteittäin ollakin.
Onko teollisuudelle yleensäkin tärkeämpää saada pikavoittoja, kuin kehittää alaansa pitkäjänteisesti nykyosaamista ja tutkimusta hyödyntäen? Puustahan on moneksi ja monenlaista ”linimenttiähän” siitä jo tehdäänkin erilaisilla prosesseilla, mutta kun tuntuu nykyuutisten valossa, että läheskään kaikkia mahdollisuuksia ja markkinarakoja ei vielä ole hyödynnetty.
Lieneekö kunnolla yritettykään, kun on ollut kiire tuottaa vain sitä markkinasellua ja perussahatavaraa kaupan käydessä ja viennin vetäessä.
Eikö olisi järkevää käyttää kaikki oleva ja tuleva tutkimustieto uusien innovaatioiden aikaansaamiseksi, tuottaen puukuidustakin yhdellä kertaa yhtäjaksoisilla perättäisillä/rinnakkaisilla prosesseilla mahdollisimman pitkälle eri jakeita öljyteollisuuden tapaan. Lienee mahdollista, mutta tuntuisi siltä, että siihen kannattaisi pyrkiä.
Joku ehdotti, että valtio ostaisi Kaipolan, tuon vielä tulosta tekevän UPM:n paperitehtaan. Olisiko siinä ideaa myös pitempijänteisen huippututkimuksen ja -tuotteiden kehittämisen kannalta katsoen tuotannon ohessa?
Valtiolla olisi leveämmät hartiat tutkia, kehittää ja tuottaa ainakin aluksi. Eikä ihmisetkään joutuisi kilometritehtaalle, ainakaan heti.
Suomessa osataan. Siitä on hyviä esimerkkejä monilta aloilta joilta löytyy huipputuotteita kuten mm. meritellisuudesta, jne.
On sanottu Suomen elävän metsistä, seisovan puujaloilla ja saavuttavan paremmat päivät puulla.
Jalostettavia pääpuulajejamme ei ole kovinkaan monta. Emme kai halua olla suomalaisina sitä puupäälajia joka hakkaa päätään seinään yrittämällä myyydä maailman markkinoille pääosin vain matala-jalostusasteisia tuotteita vanhoilla opeilla.
Uutta huippuhyvää tuotetta olisi saatava lanseerattua aktiivisesti markkinoille, tavoitteena, että käsistä vievät ja toivon mukaan hyvällä hinnalla.
Kautta linjan, halpatuotteilla emme pärjää maailman markkinoilla, vaan opitulla osaamisella ja tutkitulla tiedolla tehdyillä huipputuotteilla.
Painopaperin menekin huippusesongin on sanottu olevan jo menneisyyttä, mutta pehmopaperia ilmeisesti vielä saadaan kaupaksi – tuskin sentään muistitikkua wc-reissuilla käytetään vaikka digimeiningit ovatkin muuten paperinkin menekkiin suureti vaikuttaneet.
eläkeläinen
Joroinen