Mielipide Raimo Salkinoja: Joroislainen kieltenopetus on vaatinut kaukonäköisyyttä, tukea ja päättäväisyyttä

Raimo Salkinoja

Kielten opiskelu väheni ja yksipuolistui Joroisissa 1990-luvulle tultaessa. Todellinen huoli heräsi siitä havainnosta, että Joroisten lukiossa ei eräänä lukuvuonna yksikään poika lukenut vapaaehtoista vierasta kieltä: saksaa tai ranskaa. Ei yksikään!

Pojat eivät siis olleet aloittaneet kielen opiskelua lukiossa tai eivät olleet aloittaneet sitä peruskoulussa jatkaakseen sitten opiskelua lukiossa. Tästä syystä päätettiin Joroisissa aloittaa vapaaehtoisen saksan opiskelu viidennellä luokalla syksyllä 1995.

On huomattu, että viidennen luokan poika valitsee vapaaehtoisen kielen siinä kuin tyttökin. Mutta näin ei välttämättä käy enää 8. luokalla, jolloin kielen myös voi valita. Murrosiässä poikien kiinnostus kielen valintaan näyttää vähentyvän.

Ilmiö on valtakunnallinen. Moni muu valinnaisaine tuntuu tuossa iässä mielenkiintoisemmalta. Vapaaehtoisten kielten opiskelematta jättäminen peruskoulussa on laiminlyönti, joka poikien on aikuisena, opiskeluhalujen palattua, vaikeaa ja vaivalloista korjata.

Esitimme ja perustelimme kunnanjohtaja Paavo Rinnemaalle valinnaisen kielenopetuksen aloittamista 5. luokalla ja määrärahan varaamista tätä varten vuoden 1995 talousarvioon. Kunnan taloudellinen tilanne oli kertakaikkisen vaikea. Kaikki muistavat 1990-luvun syvän laman.

Tästä huolimatta Rinnemaa vastasi: ”Hyvä esitys. Kyllä lapsille tulee tarjota mahdollisuus opiskella kieliä. Jo siksi, että jos ei tarjota, sanovat aikuisina, että ei edes tilaisuutta opiskeluun Joroisissa ollut. Lisäksi hanke on linjassa kuntastrategian kanssa. Siellä kansainvälisyyden edistäminen on yhtenä painopistealueena. Esitän kunnanhallitukselle määrärahan varaamista. Aloittakaa vaan opetus.”

Lukuvuonna 1995–1996 saksaa opetettiin vain Kirkonkylän koulun 5. luokan oppilaille. Koululautakunnan puheenjohtaja Mauri Toroin ehdotuksesta valinnaisen saksan opiskelu tehtiin mahdolliseksi myös kyläkoulujen 5. luokkien oppilaille.

Tuntijako laadittiin sellaiseksi, että aivan kaikki saksan tunnit eivät tulleet oppilaille ylimääräisinä tunteina ja että opettajien palkkakustannukset olivat mahdollisimman pienet.

Sivistysjohtaja Sinikka Häyrinen kehitti todella vahvasti koulujen kielten opetusta ja kunnan kieliohjelmaa, johon lisättiin venäjän kieli.

Joka vuosi noin neljännes viidesluokkalaisista aloitti saksan opiskelun. Keväällä 2020 peruskoulun päättäneistä 25 eli puolet aloitti saksan opiskelun viidennellä luokalla. Vuosi sitten vuoden 2019 syksyllä aloittajia oli 19.

Oppilaita tuettiin aina vahvasti opiskelussa eikä opintojen keskeyttämisiä juurikaan sallittu. Poikia ryhmissä oli noin 40 prosenttia.

Joroisten lukiossa valinnaista kieltä opiskelevien poikien määrä lisääntyi nopeasti. Taitavat opettajat kannustivat poikia väsymättömästi.

Niinpä syksyllä 2003 lukion 71 pojasta jo 40 prpsenttia opiskeli saksaa, ranskaa tai venäjää. Kymmenisen vuotta aikaisemmin heitä ei siis ollut lainkaan.

Vuonna 2004 Joroisten kielenopetus ja kunnan panostus monipuoliseen kieliohjelmaan palkittiin anomatta ja yllättäen Vuoden kieliteko -palkinnolla. Sivistysjohtajan sijaisena toiminut Reima Härkönen kävi vastaanottamassa sen Järvenpäässä. Helsingin Sanomat pani uutisoinnissaan merkille Joroisten kieltenopetuksen.

Jyväskylän yliopistosta otettiin yhteyttä. Yliopisto pyysi selvityksen Joroisten kieliohjelmasta. Selvitys julkaistiin tiedeyhteisön verkkolehdessä huhtikuussa 2010 ja se huomioitiin ministeriössä. Kieltenopetus oli esillä eduskunnan täysistunnossa saman vuoden lokakuussa. Kansanedustaja Katri Komi totesi puheenvuorossaan: ”Joroisista voi käydä oppia ottamassa.”

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena oli monipuolistaa kuntien kieliohjelmia. Ala-asteelta alkavan vapaaehtoisen kielen järjestämisvelvollisuuden säätämistä kunnille pakolliseksi selvitettiin. Lainsäädäntöön ei kuitenkaan edetty.

Joroisten peruskoulusta on tähän mennessä tyttöjen lisäksi saanut päättötodistuksen yli 150 saksan opiskelun viidennellä luokalla aloittanutta poikaa. Ellei opiskelua olisi aloitettu viidennellä vaan vasta kahdeksannella luokalla, olisi noiden poikien määrä ollut vain murto-osa tuosta määrästä.

Ellei kunnanjohtaja Paavo Rinnemaa olisi kunnanhallituksen talousarviokokouksessa neljännesvuosisata sitten syksyllä 1994 esittänyt määrärahaa vapaaehtoisen kielenopetuksen varhentamiseen, olisi kaikki mennyt niin kovin toisin. Vähäiseksi olisi etenkin poikien vieraiden kielten opiskelu silloin jäänyt.

Vähästä kaikki oli lopulta kiinni.

Kirjoittaja on Joroisten yläkoulun entinen, eläkkeellä oleva rehtori.

Keskustelu