maanantai 18.11.2019 Tenho, Max, Jousia

Aika on kypsä uusille asioille – Maija Voutilaisen työ vaihtuu, mutta kohderyhmänä säilyy lapset ja nuoret

Maija Voutilainen.

Maija Voutilainen aloitti syyskuun alussa vt. kappalaisena. Virkaa hän hoitaa helmikuun alkuun saakka, jolloin siihen on tarkoitus saada vakituinen työntekijä.
Maija on tämän syksyn virkavapaalla uskonnonopettajan työstään. Tässä työssä hän on ollut 27 vuotta.

Opiskeluaikoina Maija halusi uskonnonopettajaksi, mutta hankki opintoja riittävästi pappisvihkimystä varten. Piispa Wille Riekkinen vihki hänet papiksi vuonna 1998.
Muutama vuosi sitten Maija opiskeli työnsä ohella pastoraalitutkinnon. Viime syksynä hän haki kappalaisen virkaa Joroisista kokeeksi ja oppimielessä. Joroisissa hän toimi kesäpappina noin kuusi vuotta sitten.

Vuosi sitten elokuussa Maija valittiin puoleksi vuodeksi hoitamaan Iisalmen vt. kappalaisen virkaa.
Tämä aika oli merkittävä, koska se irrotti Maijan tutusta ja turvallisesta kouluympäristöstä.
– Jos uskaltaa rukoilla tapahtukoon sinun tahtosi, voi löytää itsensä vaikka Iisalmesta.
Aika oli kypsä uudelle. Hänellä ja Lauri Voutilaisella on viisi lasta, joista nuorin on nyt 16-vuotias.
Lasten ollessa pieniä ja miehen tehdessä vuorotyötä, oli säännöllinen työaika tarpeen.
Kerimäellä asunut Maijan äiti kuoli kolme vuotta sitten. Nyt kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, Maijan apua ei enää sielläkään tarvita.

On hienoa huomata viisikymppisenä pystyvänsä tekemään jotain ihan uutta. Elämä on lyhyt.
– Toisessa työssä minusta voi tulla esille uusia puolia.
Hän päätti ottaa tulevan työnsä mahdolliset virheet oppimis- ja kehittymismahdollisuutena.
– Olen oppinut paljon itsestäni ja elämästä.
– Tuntui hyvältä, kun kalenteri alkoi täyttymään kasteista ja hautajaisista viime syksynä.
Seurakuntatyössä hengellinen elämä tulee luontevasti osaksi arkea. Raamattuakin tulee luettua enemmän.
Työajaton työ antaa vapautta suunnitella itse aikataulunsa. Inspiraatio ei katso aikaa, usein Maija kirjoittikin saarnansa vapaapäivänä.

Kouluun paluu, sen melu ja hälinä, tuntui aluksi vaikealta, kunnes tuttu työ imaisi taas mukaansa.
– Tykkään olla opettajana. Meillä on kiva työyhteisö ja iso tiimi. Pidän lapsista ja nuorista.
Sen sijaan Maija ei pidä oppilaiden numeraalisesta arvioinnista.
– Siinä suhteessa tämä työ on armollisempaa.
Kasvattajana hän on jämäkkä, mutta opettajan roolissa kohtaamiset ovat nopeita, eikä aikaa ole pitempiin keskusteluihin.
– Mieluummin keskustelen ihmisten kanssa kuin korjaan kokeita.
Ylioppilaskokeet asettivat omat paineensa.
– Olenko opettanut tarpeeksi hyvin? Pääseekö oppilas läpi? Olenko kannustanut tarpeeksi?

Kohderyhmänä pysyy nytkin lapset ja nuoret. Iisalmessa Maija vastasi yksin aikuistyöstä. Nyt hän tekee yhteistyötä nuorisotyönohjaaja Tuija Mäiselin ja lastenohjaajien kanssa.
Iisalmessa Maija ei pitänyt siitä, että pappina hänet laitettiin erikoisasemaan.
– Lähetyspiirissä minua varten oli hienompi tuoli. Kaikenlainen pönötys on minulle vierasta.
Hän vierailisi mielellään ihmisten luona ilman virallisuutta, ihan vain juttelemassa.
– Olen huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä.
– Parasta ovat oikeat kohtaamiset ihmisten kanssa, ja se jos voi auttaa heitä jotenkin.

Pappi vai opettaja kysymykseen Maija vastaa fifty-fifty.
– Olen nyt tästä innostunut. Elämälläni on suurempi suunnittelija kuin minä itse, kaikki on Taivaan Isän kädessä. Työ vaihtuu, mutta kohderyhmänä säilyy lapset ja nuoret.

Jätä kommentti

*