Suojelusenkeli on ollut Aino Hämäläisen matkassa mukana, vaikka nuori lotta joutuikin elämään pelonsekaista elämää sota-aikana.

Ainon elämä on ollut repaleista

17.06. 09:34

Aino Hämäläinen, 87, liittyi lotaksi ollessaan evakossa opettaja-tätinsä luona Polvijärvellä vuonna 1940. Tuore lotta komennettiin ensimmäiseksi siivousryhmään Impilahdelle. Siviileille annettin pitkäpiippuiset käsiaseet, joita kutsuttiin ukkomausereiksi.

– Me ihmettelimme, että kuka niillä uskaltaa ampua.

Tämän jälkeen tuli komennus Soanlahden kunnan esikuntaan toimistotöihin. Alle parikymppiselle tytölle tämä oli kova paikka, mutta silloin piti tehdä mitä sanotaan.

– Sopeuduin ja pääsin hyvään perheeseen asumaan. Joka pyhäksi pyöräilin 50 kilometrin matkan kotona käymään. Marraskuussakin kävin mamman syntymäpäivillä, eikä pyörässä ollut valojakaan.

Vaikka työ olikin ”turvallista”, kohtasi nuori tyttö marjareissulla ruumiin, josta piti käydä tekemässä ilmoitus. Ruumis oli maatunut, mutta napeista näki miehen olevan venäläinen.

– Mutta kun metsässä oli mustikoita ja oli nälkä, piti sinne mennä vielä toiseen kertaan.

Paras muisto oli kun talvisodan jälkeen pääsi takaisin kotiin, turvaan.

– Sitä aikaa en antaisi koskaan pois.

Toinen lähtö tuli vuonna 1944 kun piti lähteä kotipitäjään Impilahdelle evakoita järjestämään. Desanttipelko oli koko ajan päällä. Yhden miehen nähtiin laskeutuvan metsään, mutta paikalta löytyi vain laskuvarjo.

– Se oli pelonsekaista elämää.

Lue lisää Joroisten Lehdestä.