Kaitaisten Pöyhölästä lähtöisin oleva Heidi Soosalu on tehnyt väitöskirjan Eyjafjöllin lähistöllä sijaitsevan Hekla-tulivuoren seismisyydestä. Heidin tulivuoriin liittyvä asiantuntemus ja kommentit ovat viime aikoina olleet kysyttyjä tiedotusvälineissä, mm. TV1:n Aamutv-lähetyksessä viime viikonloppuna.

Tulta ja tuhkapilviä Saartenvuortenjäätiköltä

21.04. 14:34

Etelä-Islannissa parisensataa vuotta hiljaa nököttänyt tulivuori räjäytti itsensä kertaheitolla kaikkien eurooppalaisten tietoisuuteen sotkemalla miljoonien ihmisten matka-aikataulut ja elämänrytmin. Jo maaliskuun loppupuolella uutistenlukijat maailmalla joutuivat takellellen tavaamaan Eyjafjallajökullin nimeä kertoessaan, että yksi Islannin noin kolmestakymmenestä aktiivisesta tulivuoresta oli herännyt eloon.

Islannin kieli on looginen ja koottu ”rakennuspalikoista”. Etelärannikon edustalla sijaitsevat Vestmannasaaret, joita lähinnä oleva vuorimassiivi sai nimekseen Eyjafjöll eli Saartenvuoret. Sen päälle levittäytyvä jäätikkö on Eyjafjallajökull eli Saartenvuortenjäätikkö. Jostain syystä islantilaisista ei ole ristiriitaista kutsua välillä tulivuortakin nimellä Eyjafjallajökull. Vestmannasaaret on muuten Länsimiestensaaret, siellä viikinkiajan alussa majailleiden irlantilaismunkkien mukaan.

Islanti on ollut asuttuna noin 1 100 vuotta ja tuona aikana on siellä sattunut tulivuorenpurkauksia vähintäänkin yli 200. Keskimäärin on odotettavissa purkaus noin kerran viidessä vuodessa. Maanalaisten voimien jyllääminen, myös maanjäristykset mukaanlukien, on islantilaisille arkipäivää, johon on ollut pakko sopeutua, jos saarella mielii elää. Siitä huolimatta, että luonnonkatastrofit ovat välillä iskeneet kovalla kädellä, ovat islantilaiset säilyttäneet optimisminsa.

Eyjafjöll on itse asiassa kakistellut kurkkuaan jo vuosia sitten. Kesällä 1994 ja uudelleen vuoden 1999 jälkipuoliskolla tulivuori ravisteli itseään, mutta vaikeni jälleen. Maanjäristykset sekä satelliittikuvista havaittu vuoren paisuminen osoittivat, että kivisulaa eli magmaa tunkeutui vuoren uumeniin, mutta se pysähtyi ja jähmettyi noin viiden kilometrin syvyyteen. Samantapainen episodi koettiin myös viime kesänä.

Tämän vuoden alussa Eyjafjöll alkoi taas rymistellä. Tammikuussa ruvettiin rekisteröimään pieniä maanjäristyksiä, jotka hivuttautuivat vähitellen kohti maanpintaa noin kymmenen kilometrin syvyydestä alkaen. Geodeetit mittasivat vuoren pullistumista, ja havaitsivat, että vuori kohosi maaliskuussa jopa senttimetrin päivävauhtia. Viimein magman paine yltyi niin kovaksi, että 20. maaliskuuta Eyjafjöllin itälaidalle repesi maahan 500 m pituinen rako ja toinenkin.

Purkauspaikka sijaitsi onnekkaasti paljaan taivaan alla ja toiminta oli suhteellisen rauhallista: sula laava virtasi, välillä ilmaan roiskui kivenkokkareita ja tuhkahiukkasia, kaasuja huurusi. Kaksi laavavirtaa valui rinnettä alas jyrkkiin kanjoneihin muodostaen dramaattiset punahehkuiset putoukset, joista korkeampi oli jopa 200 m pituinen.

Näyttävä ”turistipurkaus” hiipui vähitellen kokonaan 12. huhtikuuta mennessä. Tutkijat olivat kuitenkin vielä varpaillaan, sillä mittausten mukaan Eyjafjöllin painekattilassa riitti vielä potkua. Siitä todisteena aukenikin vuoren huipulla 13. ja 14. huhtikuuta välisenä yönä maanjäristysten saattelemana 2 km pitkä rako, jossa alkoi raivokas aktiivisuus.

Uusi purkauspaikka on ihmisten kannalta huonompi, koska se sijaitsee 250 m paksun jäätikön alla. Maan alta tunkeva sula magma on yli 1 000-asteista. Kun se kohtaa jäätikön, se sulattaa jään ja aiheuttaa räjähdysmäisen shokkireaktion veden ja magman välillä. Nämä räjähdykset synnyttävät hienojakoista, lasinterävää tuhkaa, joka sinkoutuu paineella kymmenkunta kilometriä korkealle, leviten tuulten mukana sakeina pilvinä lentokoneiden moottoreita tärvelemään. Paikallinen katastrofi on väistämättömät tuhotulvat, kun sulamisvesimassat syöksyvät alas Eyjafjöllin jyrkkiä rinteitä kohti alangon maanviljelysalueita.

Jos hyvin käy, Eyjafjöllin purkaus hiipuu lähiaikoina. Toisaalta pitempään jatkuessaan se voi kasvattaa jäätikön pintaa korkeammalle pienen mäennyppylän. Jos sula magma ei joudu kosketuksiin veden kanssa, se rupeaa purkautumaan rauhallisena laavavirtana. Merkkejä tällaisesta käänteestä havaittiin maanantaina 19. huhtikuuta.

Nyt odotellaan, äityykö myös Eyjafjöllin itäinen naapuri, Katla toimimaan. Katla on yksi Islannin aktiivisimmista tulivuorista, jonka tiedetään purkautuneen pian kaikkien kolmen Eyjafjöllin historiallisen purkauksen jälkeen. Katla on paljon suurempi ja sitä peittävä jäätikkö, Mýrdalsjökull, on suurempi, joten eväitä paljon hurjempaan purkaukseen on. Tosin voi myös käydä niin, että Katlan puhti ei riitä täysin sulattamaan enimmillään 400 m paksua jäämassaa päältään. Silloin voisi olla odotettavissa pieni jäänalainen purkaus, jonka tulvat olisivat paikallisesti vaarallisia, mutta joka saisi Euroopan lentoyhtiöt huokaisemaan helpotuksesta.

Tulivuoritoiminnan uusiin käänteisiin on parasta suhtautua islantilaisella tyyneydellä, koska niille ei kuitenkaan mitään voi. Riskit ja vaarat on hyvä tiedostaa niitä liioittelematta tai aliarvioimatta. Joka tapauksessa Eyjafjöllin purkaus on ollut monessa suhteessa hyvin opettavainen.

Heidi Soosalu

Johtava seismologi

Eesti Geoloogiakeskus