Miten tämän kauniisti sanoisin... Mietteitä

03.02. 15:27

Loukkasin jalkani. Vähänkö sitä tämän ikäisellä nivelet paukahtelevat. Jalka vain kipeytyi entisestään ja turposi ja töihinkin olisi pitänyt joutua loman loputtua. Soitin terveyskeskukseen toivoen saavani apua. Eipä onnistunut, koska paikalla oli vain yksi lääkäri ja ”tupa täynnä sairaita”, eikä minulla ollut kyse hengenlähdöstä. Pyysivät odottelemaan.

Odottelun jälkeen pääsin omalle työterveyslääkärille ja siellä tehtiin mitä tehtävissä oli. Laadittiin lähete kiirellisenä MKS:n ja ei kun odottelemaan. Tämä kiire viipyi Mikkelissä reilut kaksi viikkoa ja monta puhelinsoittoa perään. Ei siellä ortopedeillä ollut aikaa tutkia lähetteitä, odotteluksi meni senkin tiedon saaminen. Kun vihdoin sain pyynnön tutkimuksiin, oli se jo puoli voittoa. Jalkapuolena linkutin talvipakkasessa lähes kaksi kilometriä 5-tien varteen ja saman matkan tullessa takaisin. Matkathan kuuluvat korvauksiltaan yleisten kulkuneuvojen piiriin ja omalla autolla ajaminen ei kipeän jalan vuoksi onnistunut. Kotiin tarpoessa jalkaa särki, kenkä ei tahtonut mennä jalkaan, itkin, rukoilin ja lopulta kiroilin, mutta kotiin pääsin kuitenkin. Jalassa todettiin leikkausta vaativa vika ja leikkausajankohta jätettiin avoimeksi ”joskus helmikuun alkuun meneväksi toimenpiteeksi”.

Luin Joroisissa käydessäni ”Sammon ryöstö” artikkelin. (Joroisten Lehti 7.1.10) Nämä kaksi jonninjoutavaa nestoria jaksavat kyllä puolustaa Mikkelin suuntaan. Olen ollut kaksi kuukautta sairauslomalla. Minulle on aivan turha tulla puhumaan enää säästöistä yhtään mitään, niin suivaantunut olen. Minulle maksetaan sairausajan palkka ja minulle on palkattu sijainen. Kukaan ei korvaa minulle ansiomenetyksiä, korvausta ei tule kivusta eikä särystä, ei kivun aiheuttamasta unettomuudesta, eikä odottamisesta epämääräisiä leikkausaikoja. Tällainen odottelu on täysin epäinhimillistä ja menee minullakin jo kohtuuden rajan yli. Tätä odotteluako pitäisi vielä puolustaa säästämisen kriteereillä. Tiedoksi vain, että Varkauden sairaalassa hoidetaan päiväkirurgiaan kuuluvia toimenpiteitä, mutta joroislaisille saatavissa olevat hoidot eivät kuulu. Raskas kirurgia on toki siirretty pois, mutta kirjoitelmastanne saa sen kuvan, että vähintäänkin joka toiselle joroislaiselle on suunnitelmissa asentaa joko polvi- tai lonkkaproteesi, koska ne saa nyt Mikkelistä halvemmalla kuin KYS:ä, ainakin sopimuskauden eli vuoden 2011 loppuun saakka. Joroisten tekemä sopimus Mikkelin sairaalan kanssa on kuntalaisia aliarvioiva ja lyhytnäköinen suunnitelma. Hoidon saatavuus ei kyllä näillä sopimuksilla ainakaan parantunut.

Varkauden kaupungissa on muitakin työnantajia kuin Stora-Enso ja kaupunki on jo itsessään työnantajana monelle kuntalaiselle, turha sitä on vähätellä. Työstä tuleva vero kunnalle ei ole aivan mitätön summa. Varkaudessa on varmasti tehty hallinnollisia virheitä, mutta ne ovat syntyneet ennen tätä hallintokautta ja nyt pelastetaan se mikä pelastettavissa on. Jokainen voi olla kuntaliitoksista mitä mieltä haluaa, mutta missään vaiheessa kukaan ei ole vielä liittämässä Joroisia Varkauteen. Pakkoliitokset ovat tulevaisuutta ja se, ketä ne koskevat, nähdään joskus aikanaan. Nyt haetaan yhteistyötä, ei repimistä turhanpäiväisillä asioilla. Totta totisesti toivon ettei Varkaudesta häviäisi yhtään työpaikkaa. Ainakin minulla on ”Varkauden suunta”, niin kauan kuin olen mukana työelämässä ja vietän kesiä mökillä. Minulla asiat ovat melko hyvin, mutta entä ne joroislaiset kirurgiset potilaat, joita ei Varkaudessa ennen vuodenvaihdetta ennätetty hoitaa. He eivät vuodenvaihteen jälkeen kuuluneet kenenkään listalle. Totean vielä, että samainen jalkani on korjattu Varkaudessa aiemmin. Aikaa vamman toteamisesta operaatioon kului tasan kaksi ja puoli viikkoa. Jos Varkauden suunta on teidän mielestä niin katala kaikin puolin, miksette asettuneet puolustamaan Pieksämäen suuntaa, osataan sitä sielläkin leikata. Ja kun teillä ovat kaikki tarvittavat tiedot näköjään hallinnassa, voittehan tehdä aloitteen Joroisiin perustettavasta kirurgian yksiköstä ja sydänvalvonnasta, kaikki muuhan Joroisissa onkin järjestetty. Jos vaikka esim. pankilta löytyisti jokin tyhjä kerhohuone tähän tarkoitukseen. Säästäisi paljon rahaa ja vaivaa ja ajatustyötä eikä tarvitse poistua kunnan ulkopuolelle minään viikon päivänä. Saisitte olla aina suunnittelemassa parannuksia Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueella.

Röntgenkuvien tutkinta vaatii taitoa ja osaamista. Ei se aina ole sitä, että istutaan ja odotetaan vastausta. Joskus tarvitaan tarkemmat kuvat ja laitteet, sekä erikoislääkärin lausunto asiasta. Kirjoituksesta saa sen kuvan, että tutkimus on lähinnä kuin hevosen hampaiden tarkastusta.

Tammikuu on loppumassa ja mitään ei Mikkelistä kuulu, ei edes sitä epämääräistä leikkausaikaa. Soitan taas ja kyselen. Pitkän odottelun jälkeen saan leikkausajan. Keskustelun lomassa toteaa hoitaja, että ”tämä järjestelmä on aivan perseestä, meillä ennätetään hoitaa ainoastaan sairauslomalla olijat (so. koululaiset, opiskelijat ja työikäiset), kaikki muut jonot seisovat”. Olin järjestelmästä täysin samaa mieltä. Olisi tässä kahden kuukauden aikana ollut muutakin tekemistä kuin katsella takapihan harakoita. Perkele!

Rakenteille emme voi mitään, sairaala on juuri sen kokoinen kuin on henkilökunta mitoitettu sen mukaan. Jos ei ole paikkoja joissa potilaita voi operoida, turha on käsiparejakaan lisätä. Kun ottaa huomioon Mikkelin ja ympäristökuntien väestömäärän, Joroinen mukaan luettuna, väestöpohja nousee yli 108 000. Tuskin sairaalaa on alun alkaen tällaiselle väestömäärälle suunniteltu. Järjestelmään on paljon helpompi puuttua. Sitä pitää arvioida ja tarpeen tullen myös muuttaa. Nykyisestä järjestelmästä ei ole iloa kenellekään. Ei kaikkea saa eikä voi mitata rahassa, se jos mikä kasvattaa entisestään ihmisten eriarvoisuutta. Koska oma operaatio on päiväkirurginen, yövyn Mikkelissä, muuten en ehtisi ajoissa toimenpiteeseen. Ei täällä Takahikiältä niin vain kuljeta hoitoihin yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Minulla on matkaa Varkauteen n. 10 kilometriä, Pieksämäkeen n. 40 ja Mikkeliin lähes sata. Nykyisessä hoitojärjestelmässä ei ole järjenhäivääkään. Miten käy niiden, jotka eivät itse pysty/kykene pitämään puoliaan. Surullista.

Näihin mietteisiini ei kenenkään tarvitse vaivautua vastaamaan. Kunhan tästä ”ryysistä” selviän ja pääsen käymään kirkolla, niin luen sitten taas Joroisten Lehteä. Siihen asti voikaa kaikki hyvin!

Nimimerkillä

Kirurgisen puolen Potilas