Joulumatka

07.01. 08:46

Valkoinen lumivaippa maassa

huurteiset puut kannattelevat lumikuormaa harteillaan.

Matka tämän ihanuuden halki joulua viettämään on elämys.

Perillä puilla lämmitettävä ulkosauna,

sen hyväilevä löyly ja vastan tuoksu.

Osa kylpijöistä kävi lumikylvyssä nietoksessa

tekemässä ”enkelinkuvan”. Niin kuin lapsena.

Ajoimme joulupäivänä Valamon luostariin.

Trapesa oli täynnä ruokailijoita.

Valkeat liinat ja punaiset kaitaliinat pöydillä,

valona kynttilät, katosta riippuvat useat himmelit,

loivat joulun tuntua.

Valamosta ajoimme lumisen metsän halki

kapeita teitä yläkanavalle,

sieltä Lintulan luostariin, oli iltapäivä, alkoi hämärtää,

kirkossa paloi valot, ovet oli auki.

Ketään ei näkynyt. Tuntui ihmeelliseltä,

että lumisen metsän keskellä on tällainen paikka,

ovet auki, tuohusten ja suitsukkeen tuoksu

lukemattomat amaryllikset ja orkideat kukassa,

kynttilät valona, rauha ja hiljaisuus.

Istuimme ja hiljennyimme.

Illalla saunan ja jouluillallisen jälkeen mielessä risteili

ajatukset luostareista ja niiden tarkoituksesta.

Käteeni osui joulun lahjakortti,

jossa oli suurinpiirtein vastaus ajatuksilleni.

Filosofi Annaeus Senecan (v. 4 e.Kr - 65 j. Kr)

kirjoittanut kirjeessään ystävälleen Luciukselle:

Se että pystyy olemaan paikallaan

ja seurustelemaan itsensä kanssa,

sitä pidän parhaimpana todistuksena siitä,

että sielu on löytänyt rauhan.

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään.

Se, joka viettää koko elämänsä matkustellen,

saa tuttavia, mutta ei ystäviä.

Se haava ei parane,

johon laitetaan koko ajan erilaisia kääreitä.

Ei se ole köyhä, joka omistaa vähän,

vaan se, joka haluaa aina vain lisää.

Kysyt, mikä on rikkauden mitta?

Vastaan: se on rikkautta,

että omistaa kaiken välttämättömän

ja katsoo, että siinä on tarpeeksi.

Jouluna 2009 Mirkku