Armas Komi juhlii syntymäpäiviään matkoilla. Syntymäpäivänsä kunniaksi hänelle luovutettiin Suur-Savon Sinibarettien myöntämä Nobelin rauhanpalkinnon muistoristi, jonka lapset olivat hänelle anoneet.

Vilkas ja kekseliäs positiivari

10.02. 14:24

Armas Komin lapsuus alkoi yllättävästi. Syntymän jälkeen hänen äitinsä sairastui munuaistulehdukseen ja vauvan ensimmäinen vuosi kului lastenkodissa. Sieltä kotiin päästyään hän joutui kaksivuotiaana mummon ja sedän hoiviin muun perheen muutettua takaisin syntymäsijoille Rautuun Karjalaan. Oman perheensä Armas tapasi uudelleen neljävuotiaana. Vieraantumisen lisäksi ikäkin erotti, sillä Armaksen isä oli poikaansa 50 vuotta vanhempi.

– Mummon ja sedän perhe oli kaksi vuotta minunkin perheeni. Ei siitä ole mitään traumoja jäänyt.

Armas toimi sokean setänsä apumiehenä. Jo kuusivuotiaana hän näytti sedälle metsässä kaadettavat puut.

– Ja niin lähellä olin, että kirveen hamara kumahti otsaani.

Jo lapsuus opetti ymmärtämään toisia ihmisiä.

– Tarvitsemme toisiamme, emme elä vain itseämme varten.

Joroisiin muuttaessa Armas oli seitsemänvuotias. Ja voi sitä luonteen vilkkautta ja kekseliäisyyttä. Aina piti olla joku projekti menossa. Muistiin on jäänyt sekin, kun Armas repi koivusta tuohta ja mummo kehui sitä hyväksi sytykkeeksi. Ei kun veljen kanssa hommiin. Lopputuloksena vuokraperheen lapset tappoivat maalaistalon vanhasta ja arvokkaasta koivukujasta neljä puuta.

Mistä lie perinyt mies optimistisen ja eteenpäin meneväisen luonteensa?

– Uskon että jokaiseen asiaan löytyy ratkaisu, toteaa päivänsankari.

Lue lisää Joroisten Lehdestä.