Heta viettää joulua yksin mökissään

22.12. 14:19

Joroisten pitäjillä pienessä mökissä elää yksin elämäänsä keski-ikäinen nainen ”Heta”. Heta otti itse syksyllä yhteyttä diakoniin taloudellisen avun toiveessa. Sairaseläkkeellä hän on ollut jo 34 vuotta. Eläke asumistukineen on vajaa 600 euroa kuussa. Sillä on maksettava sähkö- ja vesilasku, ruoka, lääkkeet ja lokakaivon tyhjennys.

– Tuntuu, ettei sillä millään pärjää kuukautta.

Heta käy kerran viikossa päivätoiminnassa ja samalla ostaa viikon ruuat itselleen. Muuten päivät kuluvat yksin keittiön pöydän äärellä radiota kuunnellen. Tv:tä ei ole, eikä lehtiä tule. Kotieläimiäkään ei ole.

– Tykkään olla yksin. Enkä minä minkään eläimen takia enää itke.

Liikkuminen on hankalaa. Ilman Palia se olisi mahdotonta.

Heta sairastaa diabetesta ja lievää astmaa. Sairaseläkkeelle jäämisen syynä oli vakavampi vamma. Mikkelin kirurgian ylilääkärin mukaan leikkaaminen olisi liian vaarallista. Ei siis auta kuin syödä jatkuvasti kipu- ja tulehduslääkkeitä, joista osa on morfiinijohdannaisia.

– Särky on taka-alalla koko ajan ja jatkuva väsymys.

Ystävänä kaapissarapisteleva hiiri

Heta työskenteli toimistotyöntekijänä ennen tyttären syntymää. Sairaseläkkeelle jäädessään hän ei ollut ehtinyt täyttää työeläkkeeseen vaadittavaa 23 vuoden ikää. Avioliitto päätyi eroon yli 30 vuotta sitten. Aikuinen tytär asuu Lapissa. Yhteyttä pidetään puhelimitse ja 10-vuotiasta tyttärentytärtä mummo käy katsomassa kerran tai kahdesti vuodessa.

Ystäviä on vähän. Syrjäkyliltä löytyy enää vanhuksia samoin kuin päivätoiminnastakin.

– Vanhemman väen kanssa on mukava porista. Kuuntelen mielelläni miten ennen vanhaan on asioita tehty.

– Naapuriinkin on muuttanut outoja ihmisiä.

Äitinsä mökkiin Joroisiin hän muutti pohjoisesta 10 vuotta sitten. Äiti kuoli kuusi vuotta sitten.

– En kaipaa takaisin. Täällä on rauhallista ja saa olla yksin.

Sitten pöydän ääressä kyyryssä istuvan, hitaasti puhuvan naisen suupieli kääntyy hymyyn.

– Onhan minulla vuokralaisia kaapissa. Olen kauhusta jäykkänä aina kun kuulen rapinaa jossakin.

Kuudelta lääke jakahvi porisemaan

Aamurutiinit ovat aina samat. Kuudelta Heta herää, laittaa insuliinipiikin, pistää kahvin porisemaan ja ottaa tarvittavat lääkkeet. Sitten pääsee voileipiä syömään. Päivällä hän ottaa tunnin tirsat, illalla käy nukkumaan kymmenen maissa.

– En saa kunnolla nukuttua. Vahdin silmä kovana koska kello on kuusi aamulla.

Aika ei tunnu pitkälle. Kirjoja hän voisi lukea, ellei silmät alkaisi heti vuotamaan vettä. Silmälasitkin on, mutta ne ovat rikki.

– Nuorempana luin 10 kirjaa viikossa kaikkea mahdollista dokumenteista dekkareihin. Mies oli tästä ihmeissään. Hän ei ehtinyt lukemaan puoliakaan niistä kirjoista, joita hänelle kannoin.

Vain yksimahdoton toive

Joulu ei juuri erotu normaalista arjesta. Tosin ruokaa on silloin enemmän.

– Siihen se jääkin.

Lähestyvästä juhlasta kertoo ikkunan jouluverhot ja valotähti. Pöydällä on muovinen hyasintti. Hetalla ei ole ”ihmeempiä toiveita”.

– Että saisi olla terveenä. Tosin sekin on mahdottomuus. Terveenä olisin vielä mukana työelämässä.

Hetan lempijoululaulu on En etsi valtaa, loistoa.

”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan...

... Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!...”